Inkoon Björkuddenin historiaa

17.12.2022

Yleisessä tiedossa on, että Björkudden (Koivuniemi) siirtyi Inkoon kunnan omistukseen suojeluskunnalta, joka lakkautettiin syksyllä 1944. Inkoon suojeluskunta oli puolestaan saanut alueen haltuunsa vuonna 1936, mutta mitä historiaa Björkuddeniin liittyy ennen sitä? Siitä olisi tarkoitus tässä nyt hieman kertoa.

Björkudden on ollut inkoolaisten juhlapaikkana 1800-luvun lopulta lähtien. 1770-luvun kartassa alueelle ei vielä johtanut tietä ja Hagan tilaan kuuluvan niemen nimi oli tuolloin "Bonäsudden". Niemen edustalla oli kallioinen saari "Stornotgrundet", joka sittemmin maankohoamisen seurauksena on yhtynyt mantereeseen. Samoin on käynyt monille muillekin paikoille Inkoossa, kuten vaikkapa Lilluddenille, joka tunnettiin aikoinaan saarena nimeltään "Lillnotgrundet".



Ensimmäiset sanomalehdissä ilmoitetut kansanjuhlat Hagan tilaan kuuluneella Björkuddenilla järjestettiin v. 1890. On kuitenkin erittäin todennäköistä, että paikkaa oli käytetty siihen tarkoitukseen jo aiemminkin.



Björkudden toimi tämän jälkeen koko vuosikymmenen ajan inkoolaisten juhlapaikkana. Viimeiset juhlat pidettiin v. 1899. Tämän jälkeen koitti pitkä tauko juhlien suhteen.

Helsinkiläinen rakennusmestari Tuomas Lindberg osti Hagan tilan vuonna 1904. Lindberg ei ollut kovinkaan pidetty henkilö Inkoossa, koska hän myi Kyrkfjärdenin rannalta useita huvilapalstoja "suomalaisille" (suomenkielisille). Lindberg säästi parhaan palstan itselleen ja haki Hagan tilasta lohkotulle Koivuniemen (Björkudden) palstatilalle lainhuudatuksen v. 1907. Tämän jälkeen Lindberg rakennutti paikalle huvilan, jossa oli 4 huonetta ja keittiö, näiden lisäksi palvelijan huone sekä kaksi huonetta yläkerrassa.

Leon Perret osti Koivuniemen palstatilan (Björkudden) v. 1915. On kuitenkin todennäköistä, että Leon perheineen vietti kesiään Björkuddenilla jo ennen sitä, huvilaa vuokraten. Perretillä oli talviasunto Viipurissa ja Villa Björkudden toimi Leonin ja hänen vaimonsa Helenen kesäasuntona.

Leon Perret oli ammatiltaan vuori-insinööri. Hän oli aikoinaan ollut Venäjän valtion (vuorihallituksen) stipendiaattina Amerikassa ja Australiassa. Vuonna 1892 Perret pidätettiin Australiassa vakoojana, mutta kyseessä oli kuitenkin väärinkäsitys, joten hänet vapautettiin syytteestä.

Suomen sanomalehdissä kirjoitettiin tapauksesta seuraavaan tapaan:


- Suomalaista epäilty wakoojaksi Australiassa. Insinöri Leon Perret, joka oleskelee Australiassa tutkimassa uusia kullanpuhdistusmetodeja, joutui ikäwiin rettelöihin, kun hän maisemia walokuwatessaan sattui tulemaan liian lähelle Townswillen linnoituksia. Häntä epäiltiin näet wakoojaksi, jonka wuoksi hänen tawaransa ja paperinsa otettiin takawarikkoon ja hän itse wedettiin oikeuteen. Koska hänen walokuwauslewyissään ei kumminkaan löytynyt ainoatakaan linnoituksen kuwaa, pääsi hän wapaaksi. Sittemmin on "Colonial Secretarys Officesta" lähetetty hra Perretille seuraawa anteeksipyyntö-kirjoitus, joka on ollut julkaistuna australialaisissa lehdissä:

"Brisbanessa, syysk. 2 p. 1892. Herra Leon Perretille.

Herrani. - Minä olen saanut sen kunniakkaan tehtäwän ilmoittaa Teille, että asiassa pidetyn täydellisen tutkimuksen jälkeen polisioikeuden päällikkö on saanut käskyn olla ryhtymättä sen enempiin toimenpiteisin, mitä Teitä wastaan nostettuun ja "Safety of Defences Act'iin" perustuwaan oikeudenkäyntiin tulee, ja saan minä Teille lausua sihterinwiraston päällikön anteeksipyynnön niistä ikäwyyksistä, joita wirastojen toimenpiteet owat teille tuottaneet.

Suurimmalla j. n. e.

W. E. Parry Okeden

Under Colonial Secretary".

Insinöri Perret on tämän oikeudenkäynnin johdosta päiwän sankari Australiassa.

(Uusi Suometar 08.11.1892 No 260)


Leon Perret toimi myöhemmin Siperian Lenan kultakentien johtajana. Tämän myötä hän sai valtioneuvoksen arvonimen ansioistaan Venäjän keisarikunnan palveluksessa.

Syksyllä 1917 Perret matkusti Pietarista Siperiaan kaivoksille, josta hän vallankumouksen puhjettua poistui Vladivostokin kautta Japaniin. Leon Perret oleskeli keväästä 1918 lähtien Japanissa ja toimi maan hallituksen palveluksessa kullanhuuhdonnan asiantuntijatehtävissä. 1920-luvun alussa hän alkoi keskittyä suomalaisten tuotteiden maahantuontiin.

Leon osallistui Helenen kanssa vastaperustetun Suomen suurlähetystön juhlapäivällisille Tokiossa v. 1920. Alla olevassa kuvassa Leon Perret seisoo kolmantena vasemmalta katsottuna ja hänen puolisonsa Helene istuu hänen alapuolellaan. (Kuva: Suomen Kuvalehti 02.10.1920 No 39)



Leon Perret perusti v. 1922 konsuli William Wahlin kanssa Yokohamaan liikeyrityksen nimeltään Perret & Wahl. Toiminimen merkittävin myyntiartikkeli oli selluloosa. Tämän ohella yrityksellä oli mm. vaasalaisen Wickström Moottoritehdas Oy:n edustus.

Japanin historian tuhoisin maanjäristys koettiin 1.9.1923 Tokion ja Yokohaman alueella. Järistyksessä kuoli arviolta n. 140 000 ihmistä ja aineelliset vahingot olivat erittäin mittavat. Maanjäristyksen myötä syntynyt tsunami aiheutti vahinkoja Kalifornian rannikolla asti.

Leon Perret oli tuolloin liikeasioillaan järistyksen voimasta sortuneessa rakennuksessa ja menehtyi sinne. Leon Eugen Alexander Perret oli syntynyt 8. lokakuuta 1864, eli hän oli kuollessaan 58-vuotias. Hänen vaimonsa Helene Perret oli kodissaan maanjäristyksen sattuessa ja loukkaantui talon sortuessa, mutta säilyi kuitenkin hengissä. Järistyksen jälkeen kaupungissa syttyi raivokas tulipalo ja Helene pelastettiin amerikkalaiseen matkustajalaivaan "Emprerss of Australia".



Leon Perretistä julkaistiin seuraava muistokirjoitus:


Leon Perretin muistoksi.

Ulkoasiainministeriöön on saapunut konsuli William Wahl'ilta Kobesta sähkösanoma, jonka mukaan waltioneuwos Leon Perret on syyskuun 1 p. maanjäristyksessä joutunut auttamattomasti kadoksiin. Rouwa Perret on pelastunut ja on tätä nykyä Kobessa. Luultawasti wain pieni piiri kotimaassa on wiime wuosina joutunut tekemisiin waltioneuwos Perret'in kanssa. Suurimman osan miehuusikäänsä hän on elänyt etupäässä Venäjällä.

Ammatiltaan wuori-insinöörinä hän tunnustetusti oli erittäin taitawa ammatissaan. Paitsi sitä, että hän oli suuren englantilais-amerikkalaisen kultakaiwosinsinöorien yhdistyksen jäsen, hänen kynänsä tuotteet "The Mining Journalissa" herättiwät sekä Amerikassa että Englannissa huomiota ja ammattitowerien kiitosta.

Yli 30 wuotta oli hän tehnyt työtä Wenäjän waltion kultakaiwosten hywäksi, niistä wiimeiset 16 wuotta Lena-alueen ylimpänä johtajana. Uralin alueella oli hänen ansiostaan kullan saanti kaksintertaistunut ja ansioiden tunnustukseksi oli hänelle annettu waltioneuwoksen arwonimi. Wain silloin tällöin hänen oli mahdollista elää Suomessa, joka oli hänelle kallein maa maailmassa ja jossa hän toisinaan sai wiettää kesää Inkoossa omistamassaan huwilassa.

Wallankumous ja bolshewikimellakat pakottiwat hänet vaimoineen jättämään Siperian ja niin hän w. 1918 joutui Japaniin. Tullessani Tokioon wuoden 1920 alussa hän piti Tokion yliopistossa yksityisiä luentoja omalta erikoisalaltaan. Hän osoitti suurta harrastusta Japanin wuoriteollisuuden kehittämiseen ja teki matkoja Hokkaidoon, jossa löysi platinaakin. Rahallista hyötyä hänellä noista matkoista ei ollut, mutta hän tahtoikin wain osoittaa, että suomalainenkin wuorimies johonkin kykenee.

Hänelle tuli tarjous Amerikasta ja Perusta, mutta hänen mielensä teki palata Suomeen, waikkapa köyhänäkin. Sillä wälin kun hän Tokiossa koetti periä saatawiaan Koltshakin aikuiselta hallitukselta ja atamani Semenowilta, hän keräili tietoja Japanin liike-elämästä, silmälläpitäen tulewaa Suomen ja Japanin wälisen kaupan kehittämistä. Wakuutettuna siitä, että paljon woi tehdä, hän toistaiseksi luopui aikeestaan palata Suomeen, jonne hän kerran jo oli ostanut itselleen ja waimolleen laiwapiletitkin, ja päätti jäädä wielä Japaniin, antautuakseen niitten suurten toimeitten toteuttamiseen, joihin hän itse niin ehdottomasti luotti.

Kirjeenwaihto kotiimaassa olewien liikemiesten ja tuttawien, erittäin myös William Wahl´in kanssa weikin lopulta siihen, että suomalaisen selluloosan ja puumassan asiatoimisto tämän wuoden alussa perustettiin Jokohamaan, jonne Leon Perret oli Tokiosta muuttanut. Tammikuussa herra William Wahl saapui sinne ollakseen Suomen konsuli ja toisena osakkaana tässä ensimmäisessä suomalaisessa liikekonttorissa, jonka hywäksi Leon Perret oli jo etukäteen niin kauan tehnyt työtä. Konttori, jonka huoneistossa oli sekä konsulin wirasto että "Finn Agency, Perret & Wahl", sijaitsi pääkadun warrella, talossa 70, hywällä liikepaikalla, suuren satamakaupungin liikekeskuksessa.

Vastoinkäymisiä ei puuttunut, mutta Leon Perret ei menettänyt luottamustaan siihen aikaan, jolloin Suomen tuotteet olisiwat Idässä tunnetut suomalaisina. Yksityisissä kirjeissään minulle, tultuani kotimaahan, hän kertoo kaikesta "wielä pikkuisesta" minkä oli saanut aikaan; siinä on muutamasta selluloosatilauksesta, Suomen urheilutarpeitten näyttelystä, jonka hän wiime toukokuussa järjesti Osakaan, jostakin 150:n keihään tilauksesta ja monesta muusta yrityksestä. Viimeisessä tänne saapuneessa, elok. 16 päiwätyssä kirjeessään hän kertoo lopuksikin saaneensa sinne Vaasasta kalastajaweneen moottorin, sen saaneensa jo kuntoon ja koe-esittämisen tapahtuwan seuraavana päiwänä japanilaisten asianharrastajain ja maanwiljelysministeriön kalastusosaston wirkamiesten läsnäollessa.

On luultawaa, että waltioneuwos Leon Perret on syyskuun 1 p. kello kaksitoista ollut konttorissaan, jota hän innolla hoiti, ja että maanjäristys joko hautasi hänet sortuwan rakennuksen alle tai nieli hänet waltawaan hyökyaaltoonsa, waimon kotonaan odottaessa häntä papereineen ja toiweineen palaawaksi. Sähkösanoma sanoo hänen olewan kadoksissa.

Murskatessaan tai niellessaän waltioneuwos Leon Perret'in pois eläwien ihmisten joukosta on maanjäristys wienyt ihmisen, joka oli tunnettu ja kunnioitettu sekä japanilaisten että länsimaalaisten keskuudessa miellyttäwällä, hienosti siwistyneenä ja tietorikkaana Suomen miehenä, maailmanmiehenä, joka piti kaukana olewaa synnyinmaataan kaikessa korkealla.

Kaikki, mitä tämä Suomen poika oli suunnitelmissaan rakentanut maansa teollisuuden ja kaupan hywäksi, on kenties yhtä haurasta kuin sortuneet talot. Mutta kuinka monta kertaa olenkaan nähnyt kyynelten kiiltelewän harmaapartaisen, kowia kokeneen waltioneuwoksen silmäkulmassa hänen puhuessaan Suomesta, tai hänen kertoessaan lapsuusajastaan ja warsinkin kauniista saarista, lahdista ja salmista Inkoon saaristossa, - joita hänen kuitenkaan ei ollut suotu milloinkaan enää nähdä.

Gustaf John Ramstedt

(Helsingin Sanomat 19.09.1923 No 255)


Helene Perret palasi Suomeen keväällä 1924, ja hän oli luonnollisesti hyvin järkyttynyt kaikesta kokemastaan. Sitä ei tiedetä, viettikö hän tämän tapahtuneen jälkeen enää kesiään Inkoossa Villa Björkuddenilla. Hänen vakituisesti Suomessa asunut poikansa oli ilmeisesti pitänyt huvilasta huolta kaikkien näiden vuosien aikana, jolloin Leon ja Helene olivat olleet poissa Suomesta. Se on kuitenkin todennäköistä, että mikäli Japanissa ei olisi tapahtunut maanjäristystä v. 1923, niin Inkoon Björkuddenin historia saattaisi olla ihan toisenlainen.

Björkudden vuokrattiin Inkoon Suojeluskunnalle v. 1928 ja paikalla järjestettiin kesäjuhlat 8.7.1928. Tähän päättyi Björkuddenin lähes 30 vuotta kestänyt tauko inkoolaisten yleisenä juhlapaikkana. Juhlia ja muita tapahtumia järjestettiin Björkuddenilla tämän jälkeen taas säännöllisesti vuosittain.


Skyddskårs- och Lottafest den 8 juli.

Den andra söndagen i juli är sedan gammalt festdag i Ingå. Då försiggår skyddskårens och lottornas sommarfest och lotteri samt därjämte skjuttävlingar för västra Nylands skyddskårer.

Förut har festen hållits i Barösund, och "barösundsfesten" är allmänt känd och har varit talrikt besökt. På grund av brist på för persontrafik godkända motorbåtar har dock under senare år en hel del festlystna icke alls kunnat komma fram till Barösund, och mången festtrött har i timtal fått stå väntande på bryggan, innan en båt för hemresan kunnat uppbringas. Allt detta har gjort att man börjat se sig om efter en annan festplats, till vilken festbesökarna kunde komma så att säga på egen hand. Tanken föll genast pä Björkudden, en för c:a 30 år sedan allmänt känd och omtyckt festplats, från vilken mången 40-50 åring har ljuva minnen, och den ställdes även med förståelsefull beredvillighet till förfogande.

Björkudden ligger invid Ingå kyrkfjärd c:a 1 ½ km från Ingå kyrkby. Från landsvägen Degerby-Snappertuna, den s. k. Strandvägen, viker man av åt söder antingen vid Ingå apotek, passerar genom kyrkobyn, över Haga backen och när snart därefter Svartbäck eller Bastubacka vägen, vilken följes till Björkuddsvägskälet, där vägvisare finnes, eller också lämnar man Strandvägen c:a 300 m. väster om Västerkulla gård och följer Svartbäckvägen till samma avtag. Vägvisare komma att utsättas vid vägkorsningar och vägskäl, varför det torde bliva ganska lätt att hitta fram. De som anlända med tåg till Ingå st. erhålla där hyrbilar, med vilka festplatsen nås på 20 min. - Skärgårds- och kustbor kunna komma till festplatsen med båt. Det gäller blott att söka sig in i Kyrkfjärden antingen genom sundet mellan Skämö och Vålö eller också väster om Skämö. Väl inne på Kyrkfjärden upptäcker man lätt flaggorna på Björkudden, och vid bryggan och berget finnes god landningsplats.

Programmet är rikt och av det roliga, lättsmälta slaget. Sydlojo skyddskårs hornorkester svarar för den musikaliska underhållningen, tal - men bara ett - hålles, herr Lönnblad sjunger kupletter och deklamerar, H:fors svenska Ungdomsklubbs danslag utför folkdanser. Så få vi höra historier från äldre och nyare tid berättas på bygdemål av tvenne erfarna talarinnor. En från Amerika direkt importerad dansös, miss Gladys Mayfield, uppträder med det modernaste och mest ledbrytande i dansväg. Hon har i vinter bedrivit dansstudier på Söderhavsöarna och berättar att shimmy och charleston där numera äro en övervunnen ståndpunkt. Vad de nya danserna heta, vet ingen med säkerhet, men det har viskats namn sådana som bulltrot, fox-step, honolulu, balcuzia o. dyl. Det är vetenskapens sista ord i dansväg som vi få se den 8 juli på Björkudden, och de som hava anlag och lust bli senare i tillfälle att å ort och ställe prova på och öva de nya tripparna och knixarna. I var sitt tält sitter damen från Titikaka och damen från Popokatepetl och förutsäger för en ringa penning kommande ting. Här är ett ypperligt tillfälle för dem, som unga äro och längtande gå, att få klarhet i mången hjärteangelägenhet och, vem vet, kanske finna ni med sibyllans hjälp varandra sedan på Björkudden. I så fall kan en förlovningstripp till sjös genast företagas, ty motorbåt står att hyra vid stranden.

Så ha vi lotteriet. Lotternas antal är stort och vinsterna legio, ty de äro många. Huvudvinsten är en korgmöbel, värd 1,100:- mk. Hela vintern ha lottorna varit flitigt sysselsatta med att sy och brodera, och att det är vackra och nyttiga saker de åstadkomma, veta vi av tidigare lotterier. Jordbrukarna hava skänkt jordbruksprodukter, såsom potäter, ärter och olika slag av säd, kalvar och grisar. Vinstkollektionen har kompletterats med en mängd inköpta saker, bland vilka en fin teservis särskilt förtjänar omnämnande. För övrigt talar vinstutställningen för sig själv. Kom blott och se!

Då vi leva i motorfordonens tidevarv och Björkudden lätt kan nås från såväl land- som sjösidan, då vackert väder beställts, då arrangörerna gjort vad göras kan för festbesökarnas trevnad och då festen och lotteriet är skyddskårens och lottornas förnämsta inkomstkälla, hoppas man att Ingå och grannsocknarna gå man ur huse och stämma möte på Björkudden den 8 juli kl. 4 e. m.

-n.

(Nyland 05.07.1928 No 76)


Björkudden vaihtoi omistajaa vuonna 1936, jolloin Helene Perret myi Björkuddenin Inkoon suojeluskunnalle 150 000 markan kauppahinnasta. Kiinteistökauppa vahvistettiin virallisesti 12.2.1936.



Inkoon suojeluskunta alkoi tämän jälkeen vuokraamaan Villa Björkuddenin huvilaa, mutta alueen merenpuoleinen osa varattiin omia juhlia ja muita tapahtumia varten.



Mitä tämän jälkeen sitten Björkuddenilla tapahtui, niin se on ihan oma tarinansa, ja ehkä kirjoitan siitä jossain vaiheessa.


Inkoon Björkudden ilmavalokuvassa v. 1960. Huvilarakennus näkyy vielä kuvassa, mutta nykyisin se on jo hävinnyt maisemasta.


Huvilan rakennuspaikan itäpuolella sijaitseva kivimuuri on ilmeisesti tehty huvilan rakentamisen yhteydessä 1900-luvun alussa.


Villa Björkuddenin entinen maakellari, jonka rakennusvuosi ajoittunee jonnekin huvilan valmistumisen jälkeiseen ajankohtaan.


Björkuddenin juhlakentällä kasvava kuusi on mahdollisesti ollut olemassa jo ensimmäisten juhlien aikaan vuonna 1890. Puun rungon ympärysmitta rinnankorkeudelta on nykyisin noin 3 metriä ja kuusen oksisto muodostaa alleen noin 50 neliömetrin laajuisen "havumajan". Se on ollut kookas ja maisemaa hallitseva puu useiden vuosikymmenien ajan. Toivottavasti tämä komea kuusivanhus säilyy jatkossakin Inkoon Björkuddenilla.



- Kristin Lauharo -